Olen viime aikoina saanut lukea SHA Elite -toiminnassa toteutettujen kyselyjen kautta satojen suomalaisten nuorten jalkapalloilijoiden uratavoitteista. Suurin osa pelaajista tavoittelee pelaavansa uransa huippuvaiheessa ulkomailla ammattilaisena. Yhä useampi pelaaja siirtyy ulkomaille jo nuorena, 16-vuoden iässä. Minkälaisen maailman pelaajat ulkomailla kohtaavat? Miten harjoittelu, pelaaminen, muu elämä, valmentajien ja muiden pelaajien toiminta eroaa suomalaisesta toimintaympäristöstä?
Näihin kysymyksiin meillä kaikilla jalkapallon parissa toimivilla on jonkinlainen näkemys ja mielipide. Halusin kuitenkin kysyä asiasta niiltä, jotka erot parhaiten tuntevat eli ulkomaille siirtyneiltä nuorilta suomalaisilta pelaajilta. Haastattelin asiaan liittyen viittä nuorena ulkomaille siirtynyttä poikaa ja kahta tyttöä. Pelaajat ovat syntyneet vuosina 1999–2002 ja pelaavat Englannissa, Hollannissa, Italiassa, Ruotsissa ja Saksassa. Pelaajat vastasivat alla oleviin kysymyksiin sähköpostin välityksellä marraskuussa 2018.
- Mieti normaali harjoitusviikkoasi nyt ulkomailla ja aikaisemmin Suomessa. Mitkä ovat keskeisimmät erot viikkotasolla laji- ja oheisharjoittelun määrässä? Mitkä ovat keskeisimmät erot arkielämässä (eläminen aamusta iltaan)?
- Kuvaa normaali arkipäiväsi ulkomailla alkaen aamuherätyksestä päättyen nukkumaan menoon illalla.
- Mieti yksittäistä jalkapalloharjoitusta nyt ulkomailla ja aikaisemmin Suomessa. Mitkä ovat keskeisimmät erot harjoitusten sisällöissä, intensiteetissä ja kuormittavuudessa? Mitkä ovat keskeisimmät erot valmentajien toiminnassa? Mitkä ovat keskeisimmät erot pelaajien tasossa ja toiminnassa?
- Mieti pelaamiasi pelejä nyt ulkomailla ja aikaisemmin Suomessa. Mitkä ovat keskeisimmät erot pelien tasossa, intensiteetissä ja kuormittavuudessa? Mitkä ovat keskeisimmät erot peliin valmistautumisessa ja pelin jälkeisessä toiminnassa? Mitkä ovat keskeisimmät erot valmentajien ja pelaajien toiminnassa?
- Kuvaa oman kehittymisprosessisi suunnittelua ja seurantaa ulkomailla. Miten asetatte tavoitteita kehittymiseesi viikko-, jakso-, vuositasolla tai pidemmällä aikavälillä? Miten seuraatte kehittymistäsi ja tavoitteiden saavuttamista? Kuinka usein ja kenen kanssa keskustelet tavoitteistasi ja kehittymistäsi? Eroavatko nämä toimintatavat jotenkin siitä, miten asioita tehtiin Suomessa?
Pelaajilta saamieni vastausten kautta esiin nousi viisi valmennuksellista teemaa:
- Harjoittelu
- Kilpailullisuus
- Fyysisyys
- Vaatimustaso
- Kehittymisprosessit
Näiden teemojen alle olen koonnut pelaajien kokemuksia toiminnan eroista Suomessa ja ulkomailla. Jokaisen otsikon alla on suoria lainauksia pelaajien vastauksia ja lyhyt yhteenvetokappale.
HARJOITTELU
Pelaajien kokemuksia:
”Keskeisimmät erot laji- ja oheisharjoittelun määrässä on etenkin yksilöllisten taitojen ja fysiikan treenaaminen. Harjoitusmäärätkin ovat ehkä hieman korkeammat, mutta harjoittelu viedään yksilöllisellä tasolla pidemmälle kuin Suomessa”
”Joukkueharjoituksien määrässä ei eroa Suomeen, mutta täällä on viikoittain enemmän yksilötreenejä”
”Täällä luotetaan omaan tekemiseen niin paljon, ettei vastustajaa käydä sen kummemmin läpi, esim. Pelipäivänä on koko viikon ainut palaveri vastustajasta, kun suomessa käydään melkein koko viikko vastustajaa läpi treeneissä/palavereissa.”
”Suomessa pelataan yleisesti vähemmän pelejä maaleihin, eivätkö valmentajat usein keskeytä pelejä, vaan enemmänkin puhuvat kentän laidalta. Harjoituksissa useampi pelaaja on taitavampi kuin suomessa”
”Useammat treenit kuin Suomessa. Treenien taso kovempi. Ei vain tulla treenaamaan, vaan haluaa-pitää kehittyä. Niin useat treenit, ettei jää vapaa aikaa niin paljon kuin Suomessa. Treeneihin ei tarvitse käyttää matkustus aikaa koska kentät ovat vieressä.”
”Esim. tänään maanantai: 7.45 herätys, 8.20 lähtö treeneihin. Treenit 10.30, lounas n. 12.30, 14.00 sali, 15.30 kieltä, kotona n. 17.00, Ruoka 18.00, ja illan otan iisisti, lepäilemässä vain. N 22.30-23 nukkumaan”
“Harjoittelumäärä: Joukkueharjoituksien määrässä ei eroa Suomeen, mutta täällä on viikoittain enemmän yksilötreenejä. Tietyille pelaajille kohdistettuja treenejä (esim. viikoIttain 2 salitreenit ja 2-3 treenit kentällä)
“Arkielämä: Ei enää perinteistä superaikaisin heräämistä ja aamutreeneihin/kouluun lähtöä. Aamutreenit vasta klo 10 aikaan (jos koulupäivä, niin käydään ensin pari tuntia siellä ja sitten tullaan treenaamaan välillä). Ruoka erilaista. Suunniteltu hyvin urheilijan arkeen sopivaksi. Herkutellakin saa kohtuudella kerran viikossa (yleensä pelien jälkeen viikonloppuna).”
Yhteenveto
Pelaajien kokemukset ulkomailta kertovat, että joukkueharjoittelun määrä on suurin piirtein samalla tasolla Suomessa ja ulkomailla. Harjoitteluun laatuun liittyviä eroja ovat:
- harjoittelun suurempi yksilöllisyys
- kovempi intensiteetti ja vaatimustaso.
Lisäksi ulkomailla päivät on rakennettu urheilun lähtökohdista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että treenataan kaksi kertaa päivässä ja treenien välissä opiskellaan muutaman tunnin ajan. Kokonaiskuormituksen kannalta olennaista on, että aikaa ei mene ylimääräiseen matkustamiseen, vaan sekä urheilu että koulu toteutetaan samassa paikassa.
KILPAILULLISUUS
Pelaajien kokemuksia:
”Isoimmat erot syntyvät halusta voittaa, ja pelipaikkojen kilpailusta. Loppupelejä ei saa ikinä hävitä, muuten tulee paskaa niskaan valmentajilta ja omilta pelaajilta.”
”Jokaisessa harjoituksessa pitää antaa 110%, ja olla paras.
”Harjoittelun ero ei ole iso, täälläkin treenataan kovaa, mutta ainoa mikä täällä on se kovuus ja kilpailu on paljon isompi”
”Minun pitää näyttää joka pelissä, että olen hyvä. En mieti hirveästi mitä muut ajattelevat, pelaan vain omaa peliäni.”
”Kilpailu on kovaa”
Yhteenveto
Yksi selkeimmistä eroista Suomessa ja ulkomailla on kilpailun määrä. Pelaajat kokevat, että ulkomailla voittamisen halu ja kilpailu pelipaikoista on merkittävästi suurempaa kuin Suomessa. Tämä johtaa siihen, että joka päivä pitää harjoituksissa antaa kaikkensa ja näyttää olevansa paras. Tämä taas tekee jokapäiväisen harjoitusympäristön kilpailusuuntautuneeksi ja vaativaksi, jolloin pelaajat ruokkivat joka päivä myös toistensa kehittymistä. Kilpailutilanne myös haastaa pelaajia kehittymään, sillä jos kehitystä ei tule toivotulla tavalla, edessä on vaihtopäivät.
VAATIMUSTASO
Pelaajien kokemuksia:
”Jokaisessa harjoituksessa pitää antaa 110%, ja olla paras. Esim. Suomessa syöttötreeneissä saatetaan syötellä löysällä tempolla ja vähän sinnepäin, kun täällä taas joka ikinen syöttö pitää tulla kovaa kuin laukaus, oikealle jalalle, oikeaan aikaan. Ensimmäisen kosketuksen pitää olla timanttinen, ja kaikki pitää tehdä täydessä juoksuvauhdissa. Vaatimustaso valmentajilla ja myös pelaajilla, on paljon kovempi kuin Suomessa. Uskon että tämä, on suurin ero miksi Suomessa ei pärjätä niin hyvin kuin maailmalla jalkapallossa, eli päivittäisen tekemisen vaatimustaso.”
”Mennään kentälle ja meillä on aina omat valmentajat, jotka auttavat meitä parantumaan siinä missä on huono ja ne kertovat yleensä, miten se tehdään ja kuinka paljon pitää harjoitella. Täällä se taso on todella korkea verrattuna Suomeen, koska kaikki on todella taitavia ja hyviä. Pitää olla tehdä kaikki 100%.”
”Pitkiä palloja ja roiskaisuja täällä ei hyväksytä. Pelejä pitää dominoida omalla pelitavalla. Myös tämä liittyy vaatimustasoon treeneissä, mikä heijastuu suoraan peleihin.”
“Valmentajat odottavat peleistä vahvasti sitä, mitä on viikolla treenattu ja pysymään niillä paikoilla, joilla valmentaja haluaa, että pelaaja on.”
”Treenikuri on kova ja meno ammattimaisempaa.”
”Yksittäisissä harjoituksissa huomaa selvän eron suomalaisten treeneihin. Kun valmentaja kutsuu pelaajat koolle, keskittyminen treeneihin alkaa, eikä kukaan pelaaja höpöttele enää mitään.”
”Valmentajat vaativat enemmän pelaajilta”
Yhteenveto
Toteutetuissa haastattelussa jokainen pelaaja toi esille tavalla tai toisella kovemman vaatimustason ulkomailla. Pelaajat kuvaavat valmentajien vaativan aktiivisesti laatua yksittäisissä taitosuorituksissa ja pelitapaan liittyvissä asioissa. Valmentajat kertovat, mitä asioita odottavat pelaajilta, miten asioita voidaan kehittää ja sitten myös vaativat pelaajien tekevän asioita halutulla tavalla. Kokonaistoiminta on ammattimaisempaa, kuri kovempi ja keskittyminen valmentajan kuuntelemiseen itsestään selvää. Motivoituneet pelaajat luovat myös itse oman kehittymisen halunsa ja asenteensa kautta vaatimustason harjoituksiin.
FYYSISYYS
Pelaajien kokemuksia:
“Joukkue taitotasoltaan tasaisempi. Joukkueen heikoinkin pelaaja on todella hyvä pelaaja. Pelaajat fyysisiä/urheilullisempia kuin Suomessa. ”
”Pelit täällä on paljon kovempia. Täällä saa pelata todella kovaa ja myös intensiteetti on paljon korkeampi ja pitää keskittyä koko ajan.”
”Peleissä on nopeampi tempo samasta syystä kuin harjoituksissa. Pelaajat ovat taitavampia ja paremmassa fyysisessä kunnossa. Täten pelit ovat myös raskaampia. Myös pelityyli on aggressiivisempi kuin Suomessa suurimmalla osasta joukkueista”
“Peleissä pitää juosta paljon enemmän kuin Suomessa. Ei ole aikaa turhille kosketuksille.”
”Harjoituksissa on yksinkertaisesti nopeampi tempo, koska pelaajat ovat taitavampia. Sisällössä ei ole merkittäviä eroja mielestäni. Valmentajien toiminta on aina yksilöllistä, joten sitä on vaikea määritellä. Jokainen pelaaja on hyvällä taitotasolla ja fyysisessä kunnossa, jota kaikki pelaajat Suomen joukkueissa ei välttämättä ole.”
”Treenien tempo on kovempi, mikä lisää kuormittavuutta. Toisaalta treenit ovat usein paljon lyhyempiä kuin Suomessa. Pelaajat ovat teknisesti taitavampia kuin suomalaiset ihan perusasioissa, joten kaikki pitää tehdä nopeammin. Pelaajien taktinen osaaminenkin on parempaa. Pre-seasonilla juoksemme melkein joka treenien jälkeen intervallijuoksuja kentän pituussuunnassa. Niihin käytämme aikaa noin vartin. Pelaajat, jotka eivät pelaa niin paljon kaudella harjoittelevat usein pelipäivän jälkeen enemmän ja pelaavat tempopelejä.”
”Pelien intensiteetti on kova. Pelissä tarvitsee tehdä paljon töitä ja juosta useita kilometrejä enemmän kuin Suomessa. Kaikki asiat pitää tehdä nopeammin, koska aikaa on vähemmän pelitilanteissa.”
”Tempo peleissä on kovempi; kovemmat pelit, vastustajat kovempi tasoisia.”
Yhteenveto
Pelaajien kokemusten mukaan suurin ero harjoittelussa Suomen ja ulkomaiden välillä on kovempi intensiteetti harjoituksissa ja peleissä ulkomailla. Pelaajat kokevat, että pelaajat ovat ulkomailla fyysisempiä, taitavampia ja kilpailullisempia, mikä nostaa automaattisesti treenien ja pelien tempoa ja kuormittavuutta. Aikaa ja tilaa on vähemmän, joten asiat pitää tehdä nopeammin. Juoksumäärät treeneissä ja peleissä ovat isompia ulkomailla kuin Suomessa.
KEHITTYMISPROSESSIT
Pelaajien kokemuksia:
“Suomessakin asetettiin tavoitteita. Seurattiin vähän harvemmin, mutta se toimi myös minua hyvin motivoivana.”
”Täällä se on enemmänkin itsestään kiinni, haluatko kehittyä. Valmentajat ja fysiot antavat tilaa pelaajalle, jotta pelaajat päättäisivät itse tavoitteistaan, ja kehittymisestään. Pitää itse tulla nykimään hihasta, jos haluaa itse apua johonkin tiettyyn juttuun. Tietysti valmentajat antavat neuvoja ja ohjeistavat treeneissä ja peleissä, mutta yksilöllisesti pitää olla itse valmis ottamaan vastuuta omasta kehittymisestään. Myös kehityspalavereja on huomattavasti vähemmän mitä Suomessa.”
”Katsotaan yhdessä mitä tein hyvin ja mitä en tehnyt hyvin ja mitä pitää parantaa. Kyllä siinä kehittyy ihan sikana pelaajana, kun tietää mitä pitää harjoitella ja mitkä ovat vahvuuksia”
”Keskustelen tavoitteista ja niiden saavuttamisesta lähes viikoittain ns. talenttivalmentajan kanssa. Käymme läpi klippejä jne. Toimintatavat ovat intensiivisempiä kuin Suomessa, mutta loppujen lopuksi oma kehitys on vain ja ainoastaan pelaajan omalla vastuulla. Seurani tosin tarjoaa tähän erinomaiset puitteet”
”Ulkomailla ei keskitytä niin paljon yksilöiden kehittämiseen. Joukkueen kehittyminen menee yksilöiden edelle. Joudun miettimään tavoitteitani itse. Kysyn välillä apua Suomesta vanhoilta valmentajiltani. Tavoitteita ei kyselty eikä mitään suunnitelmia tehty ensimmäisellä kaudella. Kun uusi valmentaja tuli, hän halusi jutella tavoitteistani ja antoi tehtäväksi tehdä niistä suunnitelman. Katsoimme sen sitten yhdessä läpi ja juttelimme paljon tavoitteistani.”
”Ulkomailla oman kehityksen seuraaminen ja varmistaminen jää enemmänkin omalle vastuulle.”
”Puolivuosittain otetaan kuntotesti ja juoksutesti. Kehitystä seurataan koko ajan peleissä ja se vaikuttaa jatkomahdollisuuksiin.”
Yhteenveto
Pelaajien vastauksista nousee esille itseohjautuvuuden ja pelaajan oman vastuun merkitys omassa kehittymisprosessissa. Valmentajat auttavat pelaajia kehittymisessä, mutta pelaajan on oltava itse kiinnostunut omasta tekemisestään ja kehittymisestään. Olennaista on, että pelaajilla on tavoitteet ja kehittymistä tavoitteiden mukaisessa toiminnassa seurataan. Aiemmin esille tullut kilpailullisuus ohjaa kehittymisprosessia luonnollisesti, koska jos pelaaja ei kehity riittävästi, jonossa on iso joukko pelaajia tulossa hänen tilalleen.
LOPUKSI
Kirjoituksen tarkoituksena oli tuoda esille suomalaisten nuorten ulkomaille siirtyneiden pelaajien kokemuksia harjoittelusta ja elämästä ulkomailla, ja sitä kautta herättää ajatuksia/ keskustelua siitä, miten voimme lapsuus- ja nuoruusvaiheessa kehittää toimintaamme niin, että se tukee yhä paremmin pelaajien kehittymistä ja valmistautumista elämään jalkapalloammattilaisena ulkomailla.
Suuri joukko pelaajia Suomessakin tavoittelee unelmaa jalkapalloammattilaisuudesta, joten sekä pelaajien että heidän kehityksestään/ kasvatuksestaan vastaavien henkilöiden on tärkeä ymmärtää, millainen maailma nuoria pelaajia ulkomailla odottaa. Toivottavasti tämä kirjoitus osaltaan lisäsi tätä ymmärrystä.
Hannele Forsman
Eerikkilän valmennuskeskuksen kehityspäällikkö
