Maaliskuussa Hiihtoliiton puheenjohtajaksi valittu Sirpa Korkatti näkee lajiliiton tulevaisuuden selkeänä, kunhan laji on valmis uudistumaan kysynnän mukaan. Puheenjohtajuus on luottamustoimi ja Korkatti jatkaa entiseen tapaan päivätyötään ihmisten ja kulttuurin johtajana Eerikkilässä.
”Selostin ja hiihdin takapihalla, halusin olla seuraava Hilkka Riihivuori tai Helena Takalo”, tuore Hiihtoliiton puheenjohtaja Sirpa Korkatti muistelee lapsuuden haavettaan. Hämeenlinnassa lapsuutensa viettänyt Korkatti löysi serkkujensa kautta tiensä Hämeenlinnan Hiihtoseuraan. Ammattihiihtäjää hänestä ei kuitenkaan tullut, mutta latu hiihdon parissa oli saanut alkunsa. Korkatin sanoin lähellä oli onneksi ihmisiä, jotka ohjasivat häntä valmentajakoulutukseen ja nuorisojaostoon. Hän kuvailee etenemistään lajin parissa loogiseksi poluksi.
“Olin mukana jo vuosina 2004–2008 Hiihtoliiton luottamustehtävissä, muun muassa liittovaltuuston puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä. Jäin kuitenkin Suomen Liikunnan ja Urheilun johtotehtävien takia sivuun luottamustehtävistä. Samaan aikaan olin myös Hämeenlinnan Hiihtoseuran johtokunnassa ja puheenjohtajana. Tuolloin muun muassa nostimme Hämeenlinnan Hiihtoseuran seuraluokittelusijalta 242 TOP 20 -seurojen joukkoon. Luovuttuani seuran puheenjohtajuudesta, jatkoin Hiihtoseuran naishiihtäjien ”haltijakummina” ja maajoukkuehiihtäjä Laura Monosen managerina. Palasin takaisin Hiihtoliiton tehtäviin kolmisen vuotta sitten, kun minua pyydettiin maastohiihdon johtoryhmän puheenjohtajaksi ja sitten johtokuntaan”, Korkatti kertaa.
Luottamustehtävä rakkaudesta lajiin
Korkatti jatkaa normaalisti päivätyötään ihmisten ja kulttuurin johtajana Eerikkilässä. Hiihtoliiton puheenjohtajuus on luottamustehtävä, josta hän ei saa rahallista korvausta edes kokouspalkkioiden muodossa. Tehtävä sisältää kuitenkin paljon vastuuta ja siihen kohdistuu paineita ja odotuksia. Mikä sai Korkatin hakeutumaan ehdokkaaksi tehtävään, jossa on väistämättä edessä vaikeitakin päätöksiä Hiihtoliiton haastavan taloustilanteen parantamiseksi.
”Kaikista tärkein syy on, että hiihtolajit ovat minulle niin tärkeitä. Ne ovat antaneet paljon ja haluan antaa oman panokseni sille, että ne menestyvät jatkossakin. Menestyksellä tarkoitan muutakin kuin urheilumenestystä”, Korkatti aloittaa.
”Olen myös aika kunnianhimoinen ja päättäväinen ihminen, haluan kantaa vastuuta. Totta kai mietin paljon, onko minulla sellaista osaamista, jota tehtävässä vaaditaan. Usko ja luottamus siihen löytyivät, että minulla on annettavaa tähän tehtävään. Työtehtäviini on kuulunut tiiviisti muutosjohtaminen ja sitä jos mitä tässäkin tarvitaan.”
Rehellistä keskustelua ja vaikeita päätöksiä
On selvää, että hiihtoliiton taloushuolet heijastuvat niin maajoukkueisiin, seuratoiminnan kehittämiseen kuin Hiihtoliiton henkilöstön hyvinvointiin. Sirpa Korkatti sanoo lähtevänsä ratkomaan tilannetta kokonaisuuksien hallinnan ja tilannekuvan kautta.
”Meidän on kyettävä käymään avainhenkilöiden kanssa rehellistä keskustelua. Tilanne vaatii kykyä luoda tulevaisuuden näkymä, tarkastella rakenteita ja toimintatapoja sekä tehdä päätöksiä. Mitä tiukempi paikka, sitä tiukempia päätöksiä on pystyttävä tekemään.”
Korkatti on huomannut urheilujohtamisen olevan murroksessa myös muissa lajeissa Suomessa.
”Kulttuurin kehittäminen ja tahtotilan määrittäminen on monen muunkin lajin kuin Hiihtoliiton pöydällä. Johtokunnassa pitäisi puhua mahdollisimman vähän hiihtoa, vaikka lajirakkautta ja innostusta tarvitaankin. Pitää olla kykyä ratkaista asioita. Mikä on meidän olemassaolomme oikeutus? Se pitää osata määritellä ja sitten vielä kertoa eteenpäin. Näin pystymme priorisoimaan resursseja ja löytää juuri meille sopivia kumppaneita.”
Uusia kilpailumuotoja tarvitaan
Hiihto nauttii liikkumismuotona tällä hetkellä suomalaisten suosiota. Laduilla näkee niin lapsia kuin aikuisia. Heitä on kuitenkin vaikeaa saada mukaan seuratoimintaan, vaikka seuroissa tehdään Korkatin sanoin erinomaista työtä sitoutuneesti ja innostuneesti. Mielikuva haastavasta ja kalliista lajista pitää silti pintansa.
”Meidän on ehdottomasti tuotava tarjolle uusia kilpailumuotoja, joista lapset ovat kiinnostuneita. On kyettävä uudistumaan ja pysymään mukana kansainvälisen kehityksen vauhdissa. Itse hiihtoromantikkona innostun 50 kilometrin väliaikalähdöstä, mutta se ei kiinnosta suurta yleisöä. Emme voi pärjätä kansainvälisesti, jos kansallinen järjestelmämme ei toimi samalla sabluunalla. Myös esimerkiksi televisiointi vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka kauan kilpailu voi kestää”, Korkatti huomauttaa.
Hän uskoo myös menestyshaluisen urheilijan ymmärtävän lajin kehitystarpeet.
”Tietenkin meidän on mietittävä asiaa myös urheilijoiden näkökulmasta. Meidän on kaikessa tekemisessämme ymmärrettävä, mitä meiltä vaaditaan. Missä meidän täytyy olla mukana ja kehityksen kärjessä, eikä odottaa mitä muut tekevät. Olemme jääneet esimerkiksi mäkihypyssä ja yhdistetyssä väline- ja varustekehityksessä takamatkalle niukan talouden aikana. Tällä on ilman muuta vaikutusta lajien kehittymiseen ja menestysedellytyksiin.”
Haastavista ajoista ja päätöksistä huolimatta Sirpa Korkatti näkee valoa Hiihtoliiton tunnelin päässä. Hiihtoliitto saanee kesällä kansainväliseltä hiihtoliitolta vahvistuksen pohjoismaisten hiihtolajien vuoden 2029 MM-kisojen järjestämisestä Lahdessa.
”Silloin Hiihtoliiton on oltava täydessä iskussa niin toiminnallisesti, taloudellisesti kuin urheilullisesti”, puheenjohtaja linjaa.