Miksi loukkaantumisriksi jalkapallossa on niin suuri verrattuna moneen muuhun lajiin?
Jalkapallossa tulee paljon nopeita suunnanmuutoksia, jarrutuksia, kiihdytyksiä ja myös kontakteja toisiin pelaajiin, palloon ja alustaan. Jalkapallo on suosittu laji sekä poikien että tyttöjen keskuudessa ja edelleen jalkapallo on monelle se ainoa harrastettu laji, vaikka tiedetään, että yhteen lajiin keskittyminen lisää vammariskiä.
Miksi tyttöjen loukkaantumisriski on poikia korkeampi?
Yleisesti ottaen vammariski on pieni lasten urheilussa, koska nopeus ja ulkoiset voimat eivät ole suuria pienillä lapsilla. Murrosiän ja nopean kasvun vaiheessa vammojen yleisyys lisääntyy. Tämän ikäiset (9-14 v.) tytöt ovat usein murrosiässä poikia edellä, mikä saattaa selittää tyttöjen suurempaa vammariskiä.
Tytöillä hormonaaliset tekijät (estrogeenin lisääntyminen) saattavat vaikuttaa loukkaantumisriskiin ja naiset ovatkin miehiä suuremmassa riskissä saada esimerkiksi polven nivelsidevammoja. Tyttöjen ja naisten suurempaan vammariskiin saattaa osaltaan myös vaikuttaa anatomiset tekijät, kuten leveämpi lantio sekä fyysiset ominaisuudet, kuten heikompi lihasvoima.
On tärkeää kuitenkin tiedostaa, että vaikka tytöillä tietyt tekijät lisäisivätkin vammariskiä, osaan riskitekijöistä, kuten lihasvoiman tai liikehallinnan puutteeseen, voidaan vaikuttaa harjoittelulla merkittävästi.
Tämän ikäiset (9-14 v.) tytöt ovat usein murrosiässä poikia edellä, mikä saattaa selittää tyttöjen suurempaa vammariskiä.
Terve futaaja -tutkimuksessa selvitettiin tyypillisiä äkillisiä vammoja ja niiden riskitekijöitä nuorilla (9–14 v.) jalkapalloilijoilla.
Mistä vammat yleensä johtuvat?
Jalkapallossa sattuvat äkilliset vammat syntyvät usein ilman ulkoista kontaktia eli vamma syntyy pelaajan liikehallinnan pettämisen seurauksena. Esimerkiksi nopeassa suunnanmuutoksessa alaraajan linjauksen hallinta pettää ja polvi painuu sisäänpäin tai nilkka nyrjähtää.
Jalkapallossa myös reiden ja nivusen lihasvammat ovat yleisiä, eli esimerkiksi rajussa spurtissa tai potkussa lihakseen kohdistuu liian suuri äkillinen rasitus, ja syntyy lihasrevähdys. Lisäksi vammoja syntyy kontaktien seurauksena eli esimerkiksi toisen pelaajan aiheuttamasta iskusta tai potkusta ja etenkin lapsilla törmäysten ja kaatumisten seurauksena.
Myös vähitellen alkavat, rasitusperäiset vammat ovat erityisen yleisiä kasvuiässä olevilla jalkapallon pelaajilla. Tyypillisiä rasitusvammoja ovat polven, kantapään ja alaselän rasitusvaivat. Nämä vammat syntyvät, kun kudokseen kohdistuu toistuvasti liian suuri kuormitus, eikä kudos ehdi palautua levon aikana. Rasitusvammojen syynä on usein liian yksipuolinen ja liian kova harjoittelu (harjoittelutaustaan nähden), mutta myös suoritustekniikalla ja liikehallinnalla on merkitystä näiden vammojen synnyssä.
Mitä lapset ja vanhemmat voivat tehdä vammojen ehkäisemiseksi?
Jo pienestä lähtien liikkumisen monipuolisuus on tärkeää. Lapsi tarvitsee paljon omatoimista ja vaihtelevaa liikkumista päivän aikana: kotona, koulussa, koulumatkoilla ja myös treenimatkoilla, jos suinkin mahdollista. Hyvä aerobinen peruskunto, hyvät liikkumistaidot ja kehonhallinta ovat tärkeitä ominaisuuksia, joita voi kehittää jo pienenä.
Vanhempien tulisi kannustaa lasta liikunnalliseen elämäntapaan ja liikkua lapsen kanssa. Murrosiän myötä tulee kiinnittää erityistä huomiota harjoittelun monipuolisuuteen. Harjoittelun tulee sisältää säännöllisesti ja ympäri vuoden lihaskuntoharjoittelua (erityisesti keskivartalon ja alaraajojen voimaharjoitteita), toiminnallista liikkuvuusharjoittelua, ketteryys-, tasapaino- ja koordinaatioharjoitteita, erilaisia hyppelyitä ja hyvän suoritustekniikan (kuten suunnanmuutos-, hyppy- ja juoksutekniikka) harjoittelua.
Vanhempien tulisi kannustaa lasta liikunnalliseen elämäntapaan ja liikkua lapsen kanssa.
Mitä lasten vanhempien ja seurojen olisi erityisesti huomioitava vamman osuessa kohdalle?
Hyvä hoito ja huolellinen kuntoutus on tärkeää. Kuntoutus kannattaa tehdä asiantuntevan ja lajin tuntevan urheilufysioterapeutin ja/tai -lääkärin ohjauksessa. Liian varhainen paluu pelikentälle lisää vamman uusiutumisriskiä.
Lisäksi tulisi pysähtyä miettimään syitä, miksi vamma syntyi ja mitä voidaan tehdä, jotta seuraavilta vammoilta säästytään. Vammat eivät ole sattumaa eivätkä vammat kuulu jalkapalloon tai mihinkään muuhunkaan urheilulajiin. Vammojen syihin voidaan usein vaikuttaa.
Kasvavien lasten rasitusvammat ovat jopa äkillisiä vammoja suurempi ongelma, sillä ne aiheuttavat usein pitkäaikaista haittaa. Lasta kannattaa ohjata kertomaan kivuista ja kipujen syy tulee selvittää ajoissa, jotta ongelmaan voidaan puuttua varhaisessa vaiheessa ja mahdollisesti estää vaivan pahentuminen.
Kasvavien lasten rasitusvammat ovat jopa äkillisiä vammoja suurempi ongelma, sillä ne aiheuttavat usein pitkäaikaista haittaa.
Miten lasten urheiluvammojen ehkäisemistä selvitettiin Terve futaaja -tutkimuksessa?
Tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko hermolihasjärjestelmää aktivoivalla alkulämmittelyohjelmalla ehkäistä jalkapalloa harrastavien lasten urheiluvammoja. Tutkimuksen tulokset ovat tällä hetkellä tieteellisessä arvioinnissa ja tuloksia voidaan odottaa julkaistavaksi lähiviikkoina tai -kuukausina.
Mistä löytyisi lisätietoa vammoja ehkäisevästä harjoittelusta?
Tietoa, vinkkejä ja harjoitusohjeita vammojen ehkäisyyn, monipuoliseen harjoitteluun, urheilijan terveyteen ja ravitsemukseen löytyy terveurheilija.fi -verkkosivuilta. Tutkimuksessa käytettyjä harjoitusvideoita löytyy Youtubesta Terve urheilija -kanavalta.
