Kuka olet ja mitä teet Eerikkilässä?
Olen Susanna Mustonen, 34-vuotias forssalainen. Työskentelen Eerikkilässä asiakaspalvelijana sekä Villa Erikin kokousvastaavana. Olen myös kahden maailman ihanimman samojedinkoiran, Bondyn ja Kajon, omistaja.
Vastaanottoa voisi kuvailla Eerikkilän hermopisteeksi, kommunikoimme tosi paljon eri toimintojen välillä. Työhömme kuuluu muun muassa yritys- ja vapaa-ajan asiakkaiden sekä leiriläisten saapumisen valmistelu ja vastaanottaminen, sähköpostin, kotisivujen ja puhelimen kautta tulleiden varauksien tekeminen sekä eri kanavista tuleviin asiakkaiden kysymyksiin vastaaminen.
Omalle vastuualueelleni kuuluu myös vastaanoton tilitysten tekeminen sekä toimistosihteerimme Marittan (Pylkkänen) auttaminen laskutuksessa. Olemme myös Heidin (Järventausta) ja Annen (Markula) kanssa kokousvastaavia. Joku meistä on aina vastanottamassa kokousasiakkaat ja olemme heidän käytettävissään koko päivän ajan. Itse toimin samoissa tehtävissä myös Ruostejärven vastarannalla sijaitsevan Villa Erikin tiloissa.
Miten päädyit Eerikkilään?
Olen koulutukseltani parturi-kampaaja, mutta jouduin lopettamaan työt kymmenen vuoden jälkeen terveyssyistä. Olin tutustunut tuleviin kollegoihini Tanjaan (Iivanainen) ja Pinjaan (Pirttilä) aiemmin koiratouhujen merkeissä ja olivat jo jutelleet kaikenlaisia kivoja juttuja Eerikkilästä. Kun Eerikkilään tuli loppuvuodesta 2018 vastaanottovirkailijan paikka vapaaksi, päätin kokeilla mahdollisuuksiani ja sain paikan.
Miten kuvailisit työtäsi?
Työni on hyvin ratkaisukeskeistä ja koskaan ei etukäteen tiedä, minkälainen päivä on tulossa. Tykkään tosi paljon työstäni. On ihanaa, kun voi olla asiakaspalvelijana paikassa, johon asiakkaat saapuvat lähtökohtaisesti hyvällä mielellä. Junnujoukkueita on myös kiva nähdä ja huomata, että he viihtyvät meillä.
Viime aikoina työtehtävät vastaanotossa ovat monipuolistuneet entisestään ja olemme saaneet vastuuta esimerkiksi yritysasiakkaiden ja vapaa-ajan asiakkaiden palveluista.
Minkälainen tiimi teillä on?
Meillä on ihan älyttömän hyvä kymmenen tehonaisen tiimi. Kaikkien tekemiseen ja työotteeseen voi luottaa, ja aina on kivaa olla vuorossa kenen kanssa vain. Olemme hyvin erilaisia persoonia ja eri ikäisiä, mutta tulemme tosi hyvin toimeen keskenämme. Kaikilla on sinua varten -asenne ja kaikki palvelevat asiakkaita samalla korkealla tasolla.
Eerikkilässä on vähän sellainen pieni perhe -tunnelma. Yhteistyö pelaa tosi hyvin ja jo se, että tietää tekevänsä töitä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen, saa minut ylpeäksi työstäni. On ollut myös kiva tutustua uusiin lajeihin ja niiden harrastajiin, kuten krikettiin ja rugbyyn.
Susanna Mustonen viettää mielellään vapaa-aikaansa kahden samojedinkoiran, Kajon (vas.) ja Bondyn, kanssa. Kuvat: Lassi Puhtimäki
Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?
Lapsuuden harrastuksesta koripallosta oli tarkoitus tehdä itselle ammatti, mutta polven loukkaaminen 15-vuotiaana kaatoi haaveet koripalloilijan urasta ja suunnitelmat menivät uusiksi. Opiskeluaikana ihastuin naapurini samojedinkoiraan ja 19-vuotiaana hankin ensimmäisen oman samojedin.
Vapaa-aikani menee aika lailla koirien Bondyn ja Kajon kanssa. Lenkit luonnossa ovat parasta palautumista hektisistä työpäivistä. Olen Forssan palveluskoirien jäsen ja viimeiset 14 vuotta olen kiertänyt koiranäyttelyissä ollen mukana näyttelytoimikunnissa sekä järjestämässä näyttelyitä.
Olen myös harrastanut koirieni kanssa eri lajeja, kuten tottelevaisuutta, agilitya ja rally-tokoa. Reilun vuoden ikäisen Kajon kanssa olemme jo aloittaneet koirajuoksun, ja haaveena on päästä harrastamaan valjakkolajeja myös pyörällä ja hiihtämällä. 11-vuotias Bondy viettelee jo rauhallisia eläkepäiviä harrastuksista.
Koiran kanssa yhdessä tekeminen on tosi palkitsevaa. Koirat ovat aitoja ja yhteiset onnistumiset motivoivat haastamaan aina uusiin juttuihin.
Kahden karvakaverin kanssa palautuu hyvin arjen kiireistä, vaikka ne eivät aina toimisikaan omistajansa käskyjen mukaan 🙂 Kuvat: Lassi Puhtimäki
